Teki hyvää viettää aikaa poissa Helsingistä. Taas. Aika tosin venähti yhdestä yöstä neljäksi, mutta se ei juuri haitannut. Toivottavasti ei vastapuoltakaan, itse ainakin nautin.

Helsingissä olo tuntuu taas tyhjältä. Huomenna pitäisi lähteä viettämään Tko-älyn hallituksenvaihtajaisia Mäntsälään, ja vaikka pääsenkin taas pois pääkaupunkiseudulta, ajatus ei juuri houkuta. Pelkään, että muutaman oluen jälkeen mieli muuttuu turhan riitaisaksi, eikä asiaa auta yhtään se, että jokunen
sanaharkka tietyn henkilön kanssa taitaa olla vielä edessä päin. Toisaalta luulen saaneeni itseni tämän 
lähes vuoden aikana sen verran kovettuneeksi, ettei itkupotkuraivareita ole odotettavissa. 
Toivottavasti. Kaipaisin vain rauhaa.

Olen havainnut olevani nykyään jo vähän liiankin kyyninen. En edes ole mukana tässä hetkessä, vaan jossain tuntemattomassa ajassa, joka kuluu vain pääni sisällä. Mikään ei tunnu tapahtuvan oikeasti. Olen yksinäinen, mutta kun saan seuraa, toivon, että se seura lähtisi pois. Ehkä se on tämä asunto, 
sillä muualla ongelmaa ei tunnu olevan. Muualla suorastaan loistan ihmisrakkaudesta. Hoas ei ole
vielä kertonut, saanko uutta asuntoa. Enkä välttämättä muuta, vaikka saisinkin. Pitää katsoa,
millainen kämppä olisi tarjolla.