Taas pitää hävetä itseään, vaikka ei tehnytkään mitään. Taitaa asiat hajota käsiin, viimeinkin. Mitäköhän sitten? Hakisiko jonnekin muualle vai jäisikö ikävästi pyörimään tänne, missä kukaan ei halua minua nähdä? Toisaalta olisi ikävä lähteä pakoilemaan, omaa idiotismiahan tämä on ollut... Montakohan viivaa pitää vetää, kun lähtee laskemaan menetettyjä ihmisiä, tuhottuja välejä, noloja tilanteita. Minä vain toivoin, ettei kukaan saisi tietää, ja tekemäni tyhmyydet... Ei hitto, ei ole mitään käsitystä miksi olen ne tehnyt. Ei minulla ole ollut mitään oikeata tarvetta tai halua tai tiesmitä, niin on vain käynyt.

Mutta toisaalta kukaan ei ole täällä tiennyt mitä on pyytää minut jonnekin, päästää minut irti juhlissa. En minäkään enää muistanut. Siitä on pitempi aika, kun tälläistä mahdollisuutta on ollutkaan, ja nyt kun se taas on, huomaan, etten olekaan viisastunut yhtään. Miksi olikin niin, että yritin vaistomaisesti vältellä bileitä ilman tiettyjä järjestelyjä? Nyt kun olen antanut mennä, kaikki on seurannut samoja uria kuin kerran aikaisemminkin. Lääke siihen on menettänyt vaikutusvoimansa, ja tarvitsisin uuden.

Mutta sitä ennen, ennen uutta lääkitystä, haluan pyytää kaikilta anteeksi. Tai no, oikeastaan haluaisin pyytää, että pitäkää turpanne kiinni. Ja anteeksi. That's it.