On tullut kirjoiteltua vähän vähemmän, ollut kovasti väsymystä ja töitä. Yövuoroa, kaiken lisäksi. Kaksi yötä vielä, ja yksi parin tunnin koulutus, ja sitten on viikonloppuvapaa, jes! Lauantaina tosin katson tunnin, pari Kasperin ja Auroran perään, mutta sitten on viimein maailma kylässä. Vuosi sitä on odotettu, ja nyt odotus palkitaan.

Olen saanut perääni työkaverin, jonka seurasta en liiemmin välittäisi. Kulttuurierojen tai jonkin kieroutuneisuuden takia hän ei anna minun olla hetkeäkään rauhassa, ja tulen aivan vainoharhaiseksi liikuskellessani messuosastojen välissä. Ja hän Koskee minuun ja minä vihaan Koskemista, varsinkin kun tyyppi on täysin tuntematon. Ja tekstailee, kun hölmöyksissä ja hyvää hyvyyttäni annoin numeroni... Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, millainen hän on. Ihan kuin kymmenen minuutin keskustelun jälkeen voisin olla hänen paras ystävänsä, ja haluaisin käyttää kaiken aikani häneen. Ahdistaa, en halua samaan työvuoroon, mutta taitaa tämäkin yö olla samaa juttua... Huoh. Pelastakaa joku.