Vietin muutaman päivän pohjoisessa. Ajoimme liikkuvalla Citroen-hotellillamme Karigasniemen kautta Altaan ja Kilpisjärvelle ja sieltä (Ruotsin kautta) länttä pitkin takaisin Helsinkiin. Hienosti kootulla trangiallamme saimme nuudeleita myös 1000km päässä kotoa. Matka oli täysin onnistunut, mitä nyt hukkasimme automme ollessamme itse 622m korkeudessa ja pelkäsimme Karigasniemen kirvesmurhaajaa. Kuvakoosteita on saatavilla myöhemmin.

Kun jouduin takaisin Helsinkiin, oli aika osallistua firman gaalaan. Kaikki oli varsin hauskaa jatkoille asti, siellä kun jouduin riitelemään toimitusjohtajamme kanssa täysin turhasta syystä. Tämä johti kahden kilometrin eksymiskävelyyn ilman kenkiä. Onneksi sitten työkaveri pelasti tarjoamalla taksin kotiin. Tämä johti taas siihen, että vastaanotan nyt kyseiseltä työkaverilta äärettömän määrän tekstiviestejä ja puheluita päivässä, enkä edes tunne koko ihmistä ennen tuota kyseistä iltaa, jolloin juttelin hänen kanssaan noin viisi minuuttia. Herra ei nähtävästi ymmärrä, että 50-vuotiaan ei kannattaisi liiemmin ahdistella parikymppistä tyttöä. Huolissaan saa olla, mutta tämä menee jo liian pitkälle.

Rahani ovat lopussa ja vanhemmat vihaisia, en tiedä miten saan kämppäni avaimet huomenna mennessäni Kotkaan, enkä sitä, miten saan tavarani koottua ajoissa kasaan. Vähän harmittaa jopa koko Kotkaan muutto, mutta yritän ottaa tämän uutena alkuna ja mahdollisuutena parantaa asioita huomattavasti. Pitäisi varmaan lukea jälleen blogini läpi, niin muistaisin, miksi vihaan tätä kaupunkia niin paljon - aikaisemmin se auttoi.

Jossain määrin olen kuitenkin tyytyväinen. Ei tämä kaikki niin kamalaa ole, asiat menevät ohi, eikä kaikkea tarvitse miettiä kovin pitkään.