Olin lauantain ja sunnuntain Säkylässä. Jännää. Takutin  Johannan hiukset, ja laitoimme porukalla minulle väriä ja permanenttiainetta päähän. Nyt nämä ovat ihanan kiinteät, aivan ihanat. Johannan äiti ei ehkä arvostanut tyttönsä 76 takkua aivan niin paljon kuin olisi ollut mahdollista, mutta niihin tottuu. Eihän oma äitylikään sano näistä enää mitään.

Kävimme myös Tinttivintissä ja Savikukossa Loimaalla, ja järkytyin omasta helsinkiläistymisestäni. Loimaa oli naurettava mopoteineineen ja toriparkkeineen. Järkyttävää, että halpaa olutta ei saa ainoastakaan baarista, sillä valinnanvaraa ei yksinkertaisesti ole niin paljon. Onneksi seura on kuitenkin tärkeintä.

Naantalissa taas katselin muumeja Auroran ja Kasperin kanssa (Kasperi risti minut rastatädiksi) ja jouduin ehkä välillä huutamaan vähän. Suloisia kuin mitkä, mutta perkeleen tottelemattomia aina välillä. Ellan kanssa puhelimme jännittävyyksiä aamuviiteen asti, joten lähtö Helsinkiin venyi pitkälle iltapäivään.

Pääkaupunkiin saavuin viimein seitsemältä illalla, jolloin oli jo kiire aikoja sitten alkaneeseen kokoukseen. Sen loputtua juoksin Kaislaan pikakaljalle hautislaisten kanssa ja sieltä taas Manalaan, josta matka jatkui PubPeteen. Järkyttävää. Lopulta kello oli niin paljon, etten olisi päässyt kotiin yhtään millään. Onneksi sain majapaikan, ja selviydyin kotiin jo ennen puoltapäivää. Krapulaakaan ei ollut, tietenkään, minä olin vain nauttinut hyvästä seurasta. Kummallista saattoi olla vähän, mutta rai rai.