Tässä (ymmärtääkseni) minulle suunnattu kommentti irkistä:
20:18 <xxxx> tommonen 100% laumaeläin

Olen hämmentynyt. Mietityttää, moniko todella pitää minua seurapiiriperhosena tai henkilönä, joka on täysin kotonaan ihmisten keskellä? Seuraava avautuminen ei ole todellakaan suuttuminen ko. kaverille, vaan ihan rehellistä asian miettimistä.

Olen toki äänekäs ja tulen hyvin toimeen uusien ihmisten kanssa, mutta varsin usein vanhemmat tutut yllättävät minut istumasta seinäruusuna kun bileet ovat täynnä kavereita, ihan vain siksi etten tunne oloani kotoisaksi. Monesti menee päiviä, etten törmää ainoaankaan elävään olentoon, koska en halua. Jossain vaiheessa alan haluta, ja silloin haluankin oikein todella.

Olen välillä puheissani hyvin varomaton. Kerron kavereilleni, joita pidän "vain koulukavereina", ettei minua kiinnosta heidän kotibileensä tms. Yllättäen en saa osakseni suurta ymmärrystä, sillä ilmeisesti kaikki eivät rakenna itselleen vastaavia seiniä ihmissuhteissa. En yleensä tiedä, kuka on minulle kaveritasolla läheinen ja kuka ei, ystävät toki tunnistan... Ja anteeksi, näen edelleen ystäväni muutamana tiettynä henkilönä, en puolena laitoksena.

En minä ole kovin toimiva laumaeläin. En osaa olla ihmisten kanssa, ja asetan välillä niin korkeita vaatimuksia seuralleni, että kovin moni edes voisi olla kanssani.

En aina ilmaannu paikalle.