Takki alkaa olla tyhjä. Tietyllä tapaa olo on suurenmoinen, mutta toisaalta... En voi jatkaa tällaista elämää kovin pitkään. Olen bilettänyt vallatulla talolla, käväissyt Hämeenlinnassa juomassa puolituntemattomien ihmisten kanssa, ollut valtaamassa katua punkkareitten kanssa ja tehnyt tyhmiä vuorokauden ajasta riippumatta. Tietyllä tapaa tämä on mielettömän hauskaa. Tai siis, koko ajan on hauskaa ja suurimman osan ajasta nautin siitä. Välillä kuitenkin jokin pieni ääni pääni sisällä käskee rauhoittumaan ja olemaan kunnolla. Hankkimaan elämän, jota ei tarvitse hävetä; siivoamaan huoneen ja pitämään sen siistinä, pyykkäämään, tiskaamaan, kasvattamaan kukkasia, lukemaan tentteihin, juhlimaan vähemmän.

Voi kun se olisi niin helppoa. On vaikea haluta tehdä jotain tylsää ja rankkaa kun tietää että voi pitää hauskaa ja ottaa rennosti.