... ei mennyt aivan täysin niin kuin piti.

Ääneni on ollut mennyt jo viikon, joten kotiin päästessä en pystynyt toimimaan kovin sosiaalisesti. Samoin kaveriporukkani halutessa Osmantupaan totesin, että ei, en jaksa, haluan kotiin. Tämä ei kuitenkaan sopinut. Niinpä nauroin säälittävää naurua Euran S-Marketin parkkipaikalla kaverini muistellessa Titanicin taphahtumia, varsin informatiiviseen sävyyn. Säälittävää nauru oli siis siksi, ettei sitä oikeastaan kuulunut yhtään. Valiettavasti en ehtinyt viettää Säkylässä aikaa kovin pitkään, vaan matka jatkui lauantai-aamuna kohti Turkua.

Nukkumapaikka löytyi Jussin kämpiltä, mutta sitä ennen piti ehdottomasti käydä Salmen sisarusten tupareissa ja Lynissä. Minähän en juurikaan yökerhoista  välitä, joten sovimme Jussin kanssa, että kun haluan lähteä, pyydän avaimet ja päästän Jussin sisään sitten myöhemmin. Baarissa ollessa onnistuin hajottamaan etuhampaani. Repesin nauruun, löin tuopin pöytään ja itseni päin tuoppia. Fiksua. Onneksi tuosta ei lähtenyt kuin pieni siru, ja kävinkin jo korjauttamassa sen YTHS:llä. Kiitokset sinne, eivät veloittaneet kuin 6e. Ne korjasivat vähän enemmänkin, semmoisenkin kohdan, kun on ollut rikki niin kauan kuin muistan. Onneksi sattui olemaan samassa hampaassa :)

Kun lopulta halusin lähteä Lynistä, Jussi lykkäsi avaimensa ja kävelin taksiin. Heräsin kymmeneltä aamulla, ja ihmettelin, miten Jussi oli päässyt sisään, mitään muistikuvaa sovitusta oven avaamisesta kun ei ollut. Yllätyksekseni sain kuulla, että talonmies oli avannut oven 1½ tunnin soittelun, tekstailun, huutelun ja oven hakkaamisen jälkeen. Ilmeisesti kerrankin nukuin sikeästi, sillä yleensä herään siihen, että minulle puhutaan normaalilla äänellä. Tuon jälkeen Jussi oli ollut hereillä vielä toiset 1½ tuntia ja laittanut ruokaa. Mielenkiintoista, olin ilmeisesti sairaana tai sammunut. En kyllä niin hirveästi illalla juonut, että ehkäpä lääkärikäynti olisi paikallaan.

Sunnuntai-aamuna lähdin sitten Ellan kyydillä kohti Helsinkiä. Aurora ja Kasperi olivat kyydissä, olihan heidän ihan uudella serkullaan ristiäiset. Juuri kun olimme pääsemässä Espoon keskukseen, josta minun piti jatkaa matkaani Pasilaan, Kasperi päätti oksentaa. Onneksi juhlavaatteet olivat sen verran hyvin suojatut, ettei se maailmanloppu ollut. Kasperi oli lähinnä surullinen siitä, että Puuha-Pete -karkit likastuivat. Voi raukkaa.

Helsinki sitten paransi tuuriani aika paljon, sillä pääsin viimein kokeilemaan lucid-unen mahdollisuuksia. Lucid on siis sellainen uni, jossa tajuaa olevansa unessa. Tuolloin unta voi ohjailla haluamaansa tapaan. Minä lähdin lentoon, ja totesin sen olevan yllättävän vaikeaa. Siistiä se oli, toivottavasti pääsen lucidiin taas pian.