maanantai, 29. syyskuu 2008

Eagle

Vähän yli kuukausi Kotkaa on nyt takana ja kotiutuminen on alkanut. Tänään alkoi ensimmäinen koululaivaharjoittelu, neljän viikon jakso, jonka aikana pyörimme Kotkan edustalla ja käymme kerran Helsingissä. Pääsemme lähes kaikiksi öiksi kotiin, joten mitään dramaattista tämä ei ole.

Pääsin aloittamaan kansiryhmässä. Venäytin käteni eilen, joten mikäli huomenna teemme fyysistä työtä, huudan kivusta tauotta. Onneksi tehtäviin kuuluu myös ruorinpitoa, joka ei juuri rasita. Toisaalta tällä hetkellä pelkästään hiiren käyttö tuntuu tuskalliselta, joten olen maannut sohvalla ja katsonut Simpsoneita koko illan.

Olen käynyt kuluneen kuukauden aikana paristi Helsingissä ja kerran Naantalissa siskoa moikkaamassa. Joka paikassa tutut ovat kyselleet, onko koulu kiva. Kyllä. Koulu on kiva. Muuten harrastan aktiivisesti sopeutumisvaikeuksia, enhän minä oikeasti ole mitenkään hyvä ihmisten kanssa, vaikka jotain sellaista feikkaankin. Ehkä tämä muuttuu vielä iloksi, ainakin toivottavasti, sillä tällä hetkellä viisi vuotta tätä tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Onneksi täältä pääsee välillä laivalle pitkäksikin aikaa, taukoja saa siis pitää tästäkin paikasta.

Olen oikeastaan alkanut miettiä, mikä on minun paikkani. Helsinki maistui tavalla tai toisella, mutta oli kuitenkin varsin ongelmallinen. Kotkakin tietyllä tapaa sopii, toisaalta ahdistaa todella paljon. Säkylästä ei varmaan kannata edes puhua. Ehkä joku maailman satamakaupungeista on Se Oikea. Sitten taas... Helsinkiähän tässä on eniten ikävä.

Onpas taas kamalaa valitusta. Tulipa kuitenkin päivitettyä pitkästä aikaa, joten olkaapa hyvät.

sunnuntai, 17. elokuu 2008

Pohjoisen valosta etelän synkkyyteen

Vietin muutaman päivän pohjoisessa. Ajoimme liikkuvalla Citroen-hotellillamme Karigasniemen kautta Altaan ja Kilpisjärvelle ja sieltä (Ruotsin kautta) länttä pitkin takaisin Helsinkiin. Hienosti kootulla trangiallamme saimme nuudeleita myös 1000km päässä kotoa. Matka oli täysin onnistunut, mitä nyt hukkasimme automme ollessamme itse 622m korkeudessa ja pelkäsimme Karigasniemen kirvesmurhaajaa. Kuvakoosteita on saatavilla myöhemmin.

Kun jouduin takaisin Helsinkiin, oli aika osallistua firman gaalaan. Kaikki oli varsin hauskaa jatkoille asti, siellä kun jouduin riitelemään toimitusjohtajamme kanssa täysin turhasta syystä. Tämä johti kahden kilometrin eksymiskävelyyn ilman kenkiä. Onneksi sitten työkaveri pelasti tarjoamalla taksin kotiin. Tämä johti taas siihen, että vastaanotan nyt kyseiseltä työkaverilta äärettömän määrän tekstiviestejä ja puheluita päivässä, enkä edes tunne koko ihmistä ennen tuota kyseistä iltaa, jolloin juttelin hänen kanssaan noin viisi minuuttia. Herra ei nähtävästi ymmärrä, että 50-vuotiaan ei kannattaisi liiemmin ahdistella parikymppistä tyttöä. Huolissaan saa olla, mutta tämä menee jo liian pitkälle.

Rahani ovat lopussa ja vanhemmat vihaisia, en tiedä miten saan kämppäni avaimet huomenna mennessäni Kotkaan, enkä sitä, miten saan tavarani koottua ajoissa kasaan. Vähän harmittaa jopa koko Kotkaan muutto, mutta yritän ottaa tämän uutena alkuna ja mahdollisuutena parantaa asioita huomattavasti. Pitäisi varmaan lukea jälleen blogini läpi, niin muistaisin, miksi vihaan tätä kaupunkia niin paljon - aikaisemmin se auttoi.

Jossain määrin olen kuitenkin tyytyväinen. Ei tämä kaikki niin kamalaa ole, asiat menevät ohi, eikä kaikkea tarvitse miettiä kovin pitkään.

torstai, 31. heinäkuu 2008

Asiat järjestyksessä

Olen saavuttanut pisteen, jossa kaikki äärettömän tarpeelliset paperit on lähetetty sinne minne pitää, kämppä on valmiina ja takuuvuokra maksettu, opiskelupaikka vastaanotettu ja pakkaus aloitettu. Väärin. En ole.

Tänään sain puhelun tulevasta opiskelupaikastani, olin lähettänyt väärän paperin ja vieläpä vain puolet siitä. Huomenna on viimeinen päivä, kun opiskelupaikan voi vastaanottaa, mutta onnekseni sain lisäaikaa paperin toimitukseen. Johan on, kun en osaa laskea kahteen. Pääseeköhän näillä taidoilla matematiikan tasokokeesta läpi?

Muuttohässäkän ajankohta, auto ja muuttajat ovat vaihtuneet alkuperäisestä suunnitelmasta, pahvilaatikot tuntuvat olevan kiven alla ja keskellä lattiaani on 1000 palan palapeli joka pitäisi liimata johonkin, etten hajota sitä muuttaessani. Sain sen sentään valmiiksi niin, että pystyin aloittamaan pakkaamisen, prioriteettini ovat siis täysin kunnossa.

Onneksi elämä on sentään kivaa, kämppäkään ei ahdista niin paljon, kun sen sisältö tyhjenee laatikoihin. Alkaa näyttää siltä, etten ehkä ole siinä vankilassa enää kovin kauaa. Se rauhoittaa mieltä kummasti. Melkein alkaa harmittaa Helsingin jättäminen, pitäisi ehkä lukea blogi jälleen alusta loppuun, niin muistaisi paremmin, miksi en halua olla täällä.

tiistai, 8. heinäkuu 2008

Kirjekuori kokoa A4

Sinut on hyväksytty opiskelijaksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merenkulun koulutusohjelman merikapteenin suuntautumisvaihtoehtoon Kotkaan.

sunnuntai, 22. kesäkuu 2008

Persoonani on jälleen vinksallaan

DisorderRating
Paranoid:Very High
Schizoid:Low
Schizotypal:High
Antisocial:High
Borderline:Very High
Histrionic:Very High
Narcissistic:Very High
Avoidant:High
Dependent:High
Obsessive-Compulsive:Moderate

-- Personality Disorder Test --
-- Personality Disorder Information --