Olen saavuttanut pisteen, jossa kaikki äärettömän tarpeelliset paperit on lähetetty sinne minne pitää, kämppä on valmiina ja takuuvuokra maksettu, opiskelupaikka vastaanotettu ja pakkaus aloitettu. Väärin. En ole.

Tänään sain puhelun tulevasta opiskelupaikastani, olin lähettänyt väärän paperin ja vieläpä vain puolet siitä. Huomenna on viimeinen päivä, kun opiskelupaikan voi vastaanottaa, mutta onnekseni sain lisäaikaa paperin toimitukseen. Johan on, kun en osaa laskea kahteen. Pääseeköhän näillä taidoilla matematiikan tasokokeesta läpi?

Muuttohässäkän ajankohta, auto ja muuttajat ovat vaihtuneet alkuperäisestä suunnitelmasta, pahvilaatikot tuntuvat olevan kiven alla ja keskellä lattiaani on 1000 palan palapeli joka pitäisi liimata johonkin, etten hajota sitä muuttaessani. Sain sen sentään valmiiksi niin, että pystyin aloittamaan pakkaamisen, prioriteettini ovat siis täysin kunnossa.

Onneksi elämä on sentään kivaa, kämppäkään ei ahdista niin paljon, kun sen sisältö tyhjenee laatikoihin. Alkaa näyttää siltä, etten ehkä ole siinä vankilassa enää kovin kauaa. Se rauhoittaa mieltä kummasti. Melkein alkaa harmittaa Helsingin jättäminen, pitäisi ehkä lukea blogi jälleen alusta loppuun, niin muistaisi paremmin, miksi en halua olla täällä.