Vähän yli kuukausi Kotkaa on nyt takana ja kotiutuminen on alkanut. Tänään alkoi ensimmäinen koululaivaharjoittelu, neljän viikon jakso, jonka aikana pyörimme Kotkan edustalla ja käymme kerran Helsingissä. Pääsemme lähes kaikiksi öiksi kotiin, joten mitään dramaattista tämä ei ole. Pääsin aloittamaan kansiryhmässä. Venäytin käteni eilen, joten mikäli huomenna teemme fyysistä työtä, huudan kivusta tauotta. Onneksi tehtäviin kuuluu myös ruorinpitoa, joka ei juuri rasita. Toisaalta tällä hetkellä pelkästään hiiren käyttö tuntuu tuskalliselta, joten olen maannut sohvalla ja katsonut Simpsoneita koko illan. Olen käynyt kuluneen kuukauden aikana paristi Helsingissä ja kerran Naantalissa siskoa moikkaamassa. Joka paikassa tutut ovat kyselleet, onko koulu kiva. Kyllä. Koulu on kiva. Muuten harrastan aktiivisesti sopeutumisvaikeuksia, enhän minä oikeasti ole mitenkään hyvä ihmisten kanssa, vaikka jotain sellaista feikkaankin. Ehkä tämä muuttuu vielä iloksi, ainakin toivottavasti, sillä tällä hetkellä viisi vuotta tätä tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Onneksi täältä pääsee välillä laivalle pitkäksikin aikaa, taukoja saa siis pitää tästäkin paikasta. Olen oikeastaan alkanut miettiä, mikä on minun paikkani. Helsinki maistui tavalla tai toisella, mutta oli kuitenkin varsin ongelmallinen. Kotkakin tietyllä tapaa sopii, toisaalta ahdistaa todella paljon. Säkylästä ei varmaan kannata edes puhua. Ehkä joku maailman satamakaupungeista on Se Oikea. Sitten taas... Helsinkiähän tässä on eniten ikävä. Onpas taas kamalaa valitusta. Tulipa kuitenkin päivitettyä pitkästä aikaa, joten olkaapa hyvät.