Maa halkesi keskeltä kahtia, ja 160 säkyläläistä kuoli. Minä selvisin. Kuolleiden joukossa oli mm. vanhan kaverini molemmat pikkuveljet. Tämän seurauksena myös kyseinen kaverini tappoi itsensä, kuten kovin moni muu onnettomuuden uhrin perheenjäsen. Kun surin onnettomuudessa kuolleita, ja yritin tukea omaisia, eräs ystäväni Helsingistä kertoi veljensä tappaneen itsensä, koska perheen kaksoset, veljiä siis nämäkin, olivat kuolleet samassa onnettomuudessa. Onneksi tämän henkilön sisarusparveen ei oikeasti hänen itsensä lisäksi kuulu kuin yksi poika.

Mitä ihmettä päässäni liikkuu, kun näen tälläisiä unia? Tämä taisi olla pahin painajaiseni. Pelottavaa kyllä, joidenkin onnettomuuden uhrien kohtalosta olin vain onnellinen. Suurimmiksi osin tunsin tietysti surua, joukossa meni niin monta tärkeää ihmistä.

Kertokaa joku freudilainen, mitä ihmettä tämä merkitsee.