Mitäköhän mulle on tapahtumassa? Tunteet tuntuvat olevan sekaisin, tai jotenkin ympäriinsä levällään. Olo on helpottunut, en haikaile jatkuvasti menneitä, mutta sitten taas. Tuntuu siltä, että on pakko päästä pois. Haluaisin irrottautua kaikesta, mutta miten se onnistuu? Jos irrottaudun kaikesta mitä minulla nyt on, kiinnittäydyn johonkin muuhun, eikä se ole tarkoituksenmukaista. Haluaisin olla vapaa, ja haluaisin oppia asioita. Haluaisin oppia elämään niin kuin kuuluu, eikä näin, etten pärjää kunnolla ilman huolenpitoa. Välillä ihmiset pitävät minusta huolta, mutta nyt on sellainen olo, että olen taas tyhjän päällä. Äitikin on ollut jo viikon vihainen ei mistään, ja se tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta, kun ihmiset sanovat minun tekevän asioita väärin, vaikka yritän koko ajan parhaani, enkä pysty tähän kaikkeen yksin. Itkettää lukea iloisia uutisia, ja surulliset uutiset kaatavat seiniä päälleni. Kuolinilmoitukset saavat minut myötäelämään, ja uudet vauvat taas... tekevät kateelliseksi ja surulliseksi, koska koko ajan näen tulevaisuuteni synkempänä ja synkempänä.

Auttakaa.