Perjantaina saamani tyhmäsaikku loppui, ja olin töissä jälleen. Harmittaa todella paljon koko sairasloma, menetin niin paljon rahaa, ja olisin todella tarvinnut koko summan. En minä mitään sairaslomaa olisi tahtonut, lääkärille vain. Lääkäri taas ei tilastani paljon perustanut, lykkäsi nappia naamaan eikä edes ajatellut ottaa esim. näytettä nielustani.

Töissä sitten yskitti koko muuten niin hengitysperäisen viikonlopun edestä. Jokin ihmeellinen vika siinä on, että töissä aina yskittää, oli työ mikä tahansa. Ehkä olen allerginen koko ajatukselle.

Olen allerginen myös kaikelle, mikä liittyy tiettyyn ihmiseen. Itkettää koko ajan niin pirusti, ja suututtaa. Harmi vain, ettei suuttumus mene ollenkaan yli sen lämpimämmän tunteen. Hajottaa ja on hajottanut ja tulee hajottamaan ja on niin helvetin vaikea selvitä. Ansaitsenko minä oikeasti tälläistä? Vai onko tämä jotain koettelua joka johtaa parempaan huomiseen?

Tuota en usko itsekään, anteeksi.