Näin surullinen en ole ollut epäitsekkäistä syistä koskaan. Tämä koti-ikävä on jotain kamalaa. Miten en osaa olla kunnollinen? Olen pelkkä pettymys, ja kotona Säkylässä isä, äiti ja kaverit odottavat minua kuin joulua ja pitävät minut ajatuksissaan, vaikka annan siihen aivan liian vähän aihetta. Osaisinpa olla parempi lapsi ja ystävä.

Tunnen mieletöntä syyllisyyttä ja haluaisin vain olla kotona. Ensi viikolla lähden Säkylään, ja olen siellä pari viikkoa, pisimmän ajan sitten poismuuttoni. Mahdanko haluta sen jälkeen enää Helsinkiin?

Viime jouluna kaikki oli toisin. Tunsin kyllä koti-ikävää, mutta joulunakin olin kotona vain niin lyhyen ajan kuin mahdollista. Nyt haluaisin mennä kotiin, enkä enää lähteä pois. En uskonut, että voisin ajatella näin, mutta syyllisyyteni on kasvanu niin kovaksi, etten tiedä, miten saisin omatuntoni puhtaaksi.

Yritän olla vastedes parempi ihminen.