Tänään mieliala ei ole ollut korkeimmalla mahdollisella astelukemalla. Monet asiat tuntuvat painavan mieltä.

En enää ole varma mistään ihmissuhteestani, kaikissa tuntuu olevan jotain hämärää vikaa. Luultavasti se vika olen lähinnä minä, joka en osaa ajatella asioista "oikein"; otan asiat joko liian keveästi tai pyörittelen niitä liikaa.

Helsinki ahdistaa taas. Kahden viikon loma teki mielettömän hyvää, ja kaupunki tuntui taas kodilta kun tänne pääsi. Nyt asia on taas muuttunut, ja pelkään olevani vaipumassa johonkin syvempään tilaan, josta ei pääse helposti ylös. Voisiko tämä pimeä loppua?

Viikonloppu oli käsittämätön. Seinäjoki, Praha, Kallio ja Kannas, terassikauden avajaiset ja suoria vastauksia suoriin kysymyksiin. En kadu hetkeäkään puheita tai tekoja, ihmettelen vain mistä ne kaikki tulevat. Ja älkää vain kukaan seurassani viikonloppuna aikaa viettänyt kuvitelko, etteikö olisi ollut hauskaa, koska todellakin oli.

Olo vain tällä hetkellä tuntuu jotenkin tyhjältä. Sattuu, enkä ole päässyt kursseja läpi niin kuin toivoin. Pelkään, että tuet katkeavat pitemmäksi aikaa kuin suunnittelin, ja silloin selviytymismahdollisuuteni pienenevät huomattavasti. Masentaa pelkkä ajatus kevään kulumisesta, ja myös menneet huonot ajat nousevat pintaan, joten pahoittelen avautumisiani.

Menen pois.